Tässä artikkelissa ajattelin kertoa ajatuksia ja omia kokemuksia ensimmäisestä kissanäyttelystämme, missä kävin kahden ragdollini kanssa. Ensimmäisen ragdoll-rotuisen kissani kanssa en käynyt koskaan näyttelyssä. Suurin syy siihen varmaankin oli, että sen luonne ei kerta kaikkiaan sopinut näyttelyyn. Kun kissasta on aivan kauheaa olla sylissä niin en todellakaan halunnut viedä sitä tuomarin luo. Tosin en siinä vaiheessa ollut kiinnostunutkaan näyttelyistä enkä vieläkään suuremmassa määrin. Nykyisten kissojeni kanssa minulla oli kuitenkin ajatus, että ainakin kerran käytän niitä siellä. Onhan se kiva kuulla, mitä tuomarit niistä sanovat; ties vaikka voittaisivat!
Kissanäyttelyyn valmistautuminen
Ensimmäinen asia oli tietenkin ilmoittautua näyttelyyn. Kasvattaja kertoi, että näyttelyyn kannattaa ilmoittautua välittömästi, kun se on mahdollista. Hän teki sen puolestani, mistä olin todella kiitollinen. Maksettuani ilmoittautumiset asia oli sitä myöten selvä. Jos olet menossa kissasi kanssa näyttelyyn niin muista tarkistaa, että rokotukset ovat riittävän ajoissa ennen näyttelyä kunnossa. Vahvistuskirje tuli sähköpostiin hyvissä ajoin ennen näyttelypäivää. Siitä näkyi, kuka/ketkä tuomarit arvostelisivat kissani.
Oleellinen osa näyttelyyn valmistautumista on kissan peseminen. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan moista operaatiota tehnyt! Ihana kokenut kasvattaja lupasi tehdä sen puolestani ja niin hän tekikin. Molemmat ragdollini olivat todella upean näköisiä pesun ja turkin laittamisen jälkeen. Sain kotiin mukaan turkkiin suihkutettavaa kampausnestettä ja talkkia sekä ohjeet harjata kissat kunnolla ennen näyttelypaikalle tuloa. Parhaani mukaan tein sen. Talkkia tarvitsin toisen kissani turkkiin, jolle tulee karvapaakkuja kainaloihin ja ”villahousuihin”. Talkin laittamisen ja harjaamisen jälkeen ongelmakohdat olivat todella hyvän tuntuiset. Myös kynnet pitää olla leikatut ennen näyttelyyn menemistä.
Näyttelypäivä
Sitten koitti itse näyttelypäivä. Pakkasin kissoille oman laukun ja itselle oman. Kissojen laukkuun laitoin ensimmäisenä kaikkein tärkeimmän eli rekisterikirjat, jotka näytetään heti näyttelyyn mentäessä. Sitten reppuun laitettiin pieni matkavessa, hiekkaa, pussi märkäruokaa, kuivaruokaa, vesipullo, oma viltti näyttelyhäkkiin sekä turkinhoitovälineet. Itselle pakkasin päiväksi ruokaa ja juomista, koska tiesin päivästä tulevan pitkän ja sisältävän todella paljon odottelua. Näyttelypaikalle meillä oli vajan parinsadan kilometrin matka. Se ei ole meillä ongelma, koska kissani matkustavat mielellään. Lue lisää matkoistamme klikkaamalla tästä!
Näyttelyhalliin menoon tarvitsin apua, koska en jaksa kantaa häkkiä, missä on kaksi kissaa. Jos harrastat tai aiot alkaa harrastamaan näyttelyitä suosittelen ostamaan kärryt tai edes sellaisen kuljetushäkin, minne saat rullat pohjaan, että voit vetää häkkiä. Minua auttoi taas kerran ihana kasvattajamme. Halliin tultaessa ensin tarkistetaan rekisterikirjasta rokotukset. Seuraavaksi mennään henkilön luo, joka tarkistaa, että nimet löytyvät osallistujaluettelosta. Sen jälkeen saimmekin mennä omalle paikallemme, koska meitä ei ohjattu eläinlääkärin tarkastukseen. Saimme lainata kasvattajan tilavaa sturdia eli näyttelyhäkkiä. Sinne laitoin tutun oman viltin ja hiekkalaatikon. Sitten olimmekin valmiit koitokseen.
Täytyy sanoa, että kyllä ensikertalaiselle näyttelypäivä on yhtä kaaosta eli jos pääsi on pyörällä eka päivän jälkeen niin älä välitä; se on varmaan normaalia, koska niin oli minullakin! Suosittelen ottamaan näyttelypaikalle mukaan oman retkituolin, koska päivä on todellakin suurimmaksi osaksi odottelua. Kasvattaja piti huolen, koska toisen kissani oli aika mennä tuomarin luo. Voit kirjoittaa kissasi kilpailunumeron lappuun ja kiinnittää lapun hakaneulalla rintaasi ja mennä sitten kissan kanssa tuomarin lähistölle odottelemaan vuoroanne. Kun on aika niin nosta kissa pöydälle! Siis tuomarin edessä olevalle pöydälle. Sinun tehtäväsi on vain olla paikalla ja pitää huoli, että kissa ei päätä lähteä johonkin suuntaan. Ensimmäisenä oli vuorossa Aatu-poikani, joka pelkäsi ja jännitti aivan valtavasti tilannetta. Tuomari jutteli sille ja tutki ja kertoi arvosteluaan ja kirjoitti sitten kaiken paperille. Pääsimme jatkoon eli kun kaikki siihen luokkaan osallistuvat oli arvosteltu niin Aatu oli lopussa veljensä kanssa kisaamassa ja jäi sillä kertaa toiseksi. Seuraavana oli Iitan vuoro. Iitahan ei jännitä mitään ja kaikki on siitä kivaa, joten se otti rennosti. Tuomari tykkäsi Iitasta todella paljon ja pieni tyttöni sai sertin eli parhaan mahdollisen palkinnon sillä kerralla. Molemmat kissalapseni saivat siis palkinnon! Näyttelyn loppupuolella kävin hakemassa tuomarin antamat kirjalliset arvostelut ja valitsemassa kissojeni voittamat palkinnot. Olihan se hienoa lähteä kotimatkalle niiden kanssa!
Täytyy sanoa, että kissanäyttelyt ovat kyllä aivan oma maailmansa. Tämä oli minun kokemus ensimmäisestä näyttelystäni, missä minulla oli omat kissat mukana. Tämän hetkinen ajatukseni on, että voisin käydä vielä ainakin kerran näyttelyssä lähialueella, että saisimme myös toisen tuomarin arvostelut, koska eri tuomarit voivat antaa aivan erilaisia arvosteluja ja näkemyksiä omien mieltymystensä mukaan. En ota näyttelyitä turhan vakavasti; tarkoituksenahan on olla kiva tapahtuma ja minusta omat kissani ovat kaikkein parhaat sanoivatpa tuomarit mitä vain.