Ragdoll-rotu on kotoisin Yhdysvalloista Kaliforniasta ja sen historia ulottuu 1960 –luvulle. Ann Baker – niminen nainen kasvatti vuonna 1963 persialaisia kissoja ja hän käytti usein pentujen isänä naapurinsa mustaa Blackie-nimistä uroskissaa. Blackien emo oli puolipitkäkarvainen valkoinen kissa nimeltään Josephine. Se muistutti ulkonäöltään vähän angorakissaa.
Josephine oli luonteeltaan arka ja varautunut ja tämä ominaisuus oli usein periytynyt myös pennuille. Ragdoll-rotu sai alkunsa ikävästä tapahtumasta, kun Josephine jäi auton alle ja virui useita päiviä tien varrella. Onneksi se lopulta löydettiin ja vietiin eläinklinikalle. Josephine toipui ja palautettiin kotiinsa.
Se sai edelleen pentuja, mutta nyt syntyneiden pentujen luonne oli muuttunut. Ne olivat hyvin rentoja. Ann Baker kiinnostui asiasta kovasti. Naapurin rouva Pennelillä oli myös toinenkin Josephinen poika, jolla oli eri isä kuin Blackiellä. Sillä oli valkoiset sukat jaloissaan, valkoinen piirto nenänsä päällä ja muutenkin erikoinen kuviointi. Ann Baker lainasi tätä naapurin poikaa siitostarkoituksiin kutsuen sitä nimellä Raggedy Ann Daddy Warbucks.
Ann sai vielä lisää pentuja naapurista, mm. Josephinen ja Daddy Warbucksin tyttöpennun, josta syntyi bicolor-kuviota kantava Raggedy Ann Fugianna. Näin oli hiljalleen saanut alkunsa aivan uusi kissarotu ragdoll. Ikävän Josephinelle sattuneen onnettomuuden myötä niin moni on saanut perheeseensä uskomattoman ihanan luonteen omaavan kissan.
Radgoll – nimi tulee tulee kissan tavasta heittäytyä rennoksi syliin otettaessa ja käsiteltäessä. Josephinen pennut olivat juuri tällaisia räsynukkemaisia. Ann Baker oli sitä mieltä, että Josephinen auton alle jääminen ja mahdollinen geneettinen manipulointi eläinklinikalla olisivat aiheuttaneet tämän ominaisuuden ja se periytyisi myös pennuille.
Tämähän ei tietenkään tieteellisesti pidä paikkaansa. Ragdollien kantaäidillä Josephinella oli surullinen loppu, koska se hyökkäsi naapurien Pennellien koiran kimppuun pentuja puolustaessaan ja sen seurauksena sekä Josephine että pennut lopetettiin. Onneksi rotu oli kuitenkin ehtinyt alkaa kehittymään.
Ann Baker oli bisnessnaisia ja suhtautui liiankin omistavasti ragdoll-rotuun. Ragdoll rekisteröitiin hänen tavaramerkikseen Yhdysvalloissa. Ragdoll-rotu on ensimmäinen kissarotu, jolle on hankittu patentti. Kaikkien tätä rotua kasvattamaan haluavien täytyi liisata kissat häneltä ja rekisteröidä ne hänen omaan yhdistykseensä.
Ragdollien kasvattajaksi ryhtyminen oli todella hankalaa ja monimutkaista, mutta siitä huolimatta vuonna 1969 aloittivat merkittävät kasvattajat Laura ja Denny Dayton. Heidän kissalansa nimi oli Blossom-Time ja he aloittivat kasvatuksensa kissoilla nimeltä Raggedy Ann Buddy ja Raggedy Ann Rosie. Ann Bakerin vaatimukset kävivät yhä tiukemmiksi ja hän vaati lisää rahaa kissoistaan. Seurasi monia oikeudenkäyntejä ja monet lopettivat, mutta Daytonit olivat sitkeitä jatkaen kasvatustaan ja hankkien lisää ragdolleja. Lopulta Bakerin liisaukset kiellettiin oikeuden päätöksellä.
Daytonit lopettivat kasvatuksen vuonna 1980. Vuonna 1981 rotu siirtyi Eurooppaan, kun kaksi englantilaista kasvattajaa Pat Brownsell ja Lulu Rowley ostivat Daytonien kissoja itselleen. Englannista rotu lähti leviämään myös muualle Eurooppaan. Suomeen ragdollit saapuivat vuonna 1992 ja niitä on tuotu meille ympäri maailmaa.
Ragdoll-rotu kehittyi nykyiseen muotoonsa, kun Ann Bakerin patentoitua rodun itselleen muut kasvattajat alkoivat vähän poiketa alkuperäisestä ragdoll-rodun linjasta. Näin syntyi sellainen kissa, millaisena nykyään ragdollin tunnemme. Ragdoll-rodun syntyhistoria on siis todella uskomaton ja värikäs ja rotu on noussut yhdeksi suosituimmista kissaharrastajien keskuudessa. Joskus ragdolleja kuulee sanottavan myös Josephinen tyttäriksi syntyhistoriansa vuoksi.
Ragdoll-rotu saattaa hyvinkin olla burman, pyhän birman ja persialaisen risteymä. Ragdoll-rodun värivaatimukset ovat erittäin tiukat. Tämä rotu on erittäin kaunis sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Olen todella kiitollinen, että Daytonit jatkoivat kasvatusta hankalista olosuhteista huolimatta ja että englantilaiset kasvattajat päättivät jatkaa Daytonien kasvatustyötä. Näiden tapahtumien myötä minäkin olen saanut näistä ihanista kissoista rakkaat perheenjäsenet.
Lue tästä artikkeli ragdollien kuvioista ja väreistä sekä oma kokemukseni ragdollien luonne-eroista.