Kissan ummetus – oireet, syyt ja turvallinen hoito

Kissan ummetuksen huomaa usein ensimmäisenä hiekkalaatikolla. Kissa käy laatikolla tavallista useammin, ponnistelee pitkään ja saa aikaan vain muutaman pienen ja kovan ulostepalan tai mitään ei tule. Myös ulostuskertojen selvä harveneminen voi kertoa ummetuksesta.

MSD Veterinary Manual määrittelee ummetuksen harventuneeksi tai vaikeutuneeksi ulostamiseksi, jossa uloste on tyypillisesti kuivaa ja kovaa. Vaikeammassa tilanteessa kissan ruokahalu voi heikentyä, kissa voi oksentaa, olla tavallista vaisumpi tai vaikuttaa kipeältä.

Yksi asia on kuitenkin tärkeää tarkistaa heti: ponnisteleeko kissa todella ulostaakseen vai yrittääkö se virtsata? Etenkin uroskissan virtsaputken tukos voidaan erehtyä luulemaan ummetukseksi, vaikka kyseessä on nopeasti hoitoa vaativa hätätilanne.

Mistä tietää, että kissalla on ummetus?

Kissan normaali uloste on muodostunutta mutta ei kivikovaa. Ummetuksessa uloste muuttuu tavallisesti kuivaksi ja kovaksi, ja sen poistaminen vaikeutuu.

International Cat Caren ja MSD Veterinary Manualin mukaan ummetuksesta kärsivä kissa voi ponnistella hiekkalaatikolla pitkään ja saada aikaan vain pieniä, kovia ulosteita tai ei ulostetta lainkaan. Vaikeampaan ummetukseen voi liittyä myös ruokahaluttomuutta, oksentelua ja yleisvoinnin heikkenemistä.

Kissan ummetuksen tavallisia oireita ovat:

• tavallista harvempi ulostaminen

• pieni ja kuiva uloste

• kova tai pallomainen uloste

• pitkään jatkuva ponnistelu

• toistuvat käynnit hiekkalaatikolla

• kipu ulostaessa

• ruokahalun heikkeneminen

• vatsan epämukavuus

• vaisuus

• vaikeammassa ummetuksessa oksentelu.

Yksittäinen hieman tavallista kuivempi uloste ei vielä tarkoita vakavaa ummetusta. Olennaisempaa on verrata tilannetta oman kissan normaaliin rytmiin ja seurata, liittyykö muutokseen ponnistelua, kipua tai yleisvoinnin heikkenemistä.

Ummetus vai virtsatietukos?

Tämä on tärkein asia, joka hiekkalaatikolla ponnistelevasta kissasta pitää selvittää.

Cornell Feline Health Center muistuttaa, että virtsatieoireinen kissa voidaan erehtyä tulkitsemaan ummetuksesta kärsiväksi. Molemmissa tilanteissa kissa saattaa käydä jatkuvasti hiekkalaatikolla, kyyristyä pitkäksi aikaa, ponnistella ja äännellä.

Virtsaputken tukoksessa virtsaa ei kuitenkaan pääse normaalisti ulos. Erityisesti uroskissan kohdalla kyse voi olla päivystyksellisestä hätätilanteesta.

Jos et tiedä varmasti, tuleeko ponnistelevalta kissalta virtsaa normaalisti, asia pitää selvittää nopeasti. Tuloksettomasti ponnistelevan uroskissan kohdalla virtsaputken tukos on suljettava pois.

Miltä virtsatietukos voi näyttää?

Kissa saattaa mennä hiekkalaatikolle vähän väliä ja olla siellä pitkään. Virtsaa ei tule lainkaan tai sitä tulee vain muutama tippa. Kissa voi myös äännellä, nuolla alapäätään ja muuttua levottomaksi.

Tilanne voi siis näyttää omistajan silmiin siltä, että kissa yrittää kakata. Siksi pelkkä ponnistelu ei vielä kerro, kummasta ongelmasta on kyse.

Jos mahdollista, tarkista hiekkalaatikosta, onko siellä normaalikokoisia virtsapaakkuja. Jos niitä ei ole ja etenkin uroskissa ponnistelee tuloksettomasti, tilannetta ei pidä jäädä seuraamaan ummetuksena.

Kuinka usein kissan pitäisi ulostaa?

Moni terve kissa ulostaa suunnilleen kerran vuorokaudessa, mutta kissojen välillä on yksilöllisiä eroja. Evidensian vanhenevan kissan terveydenhoitoa käsittelevässä ohjeessa kerran vuorokaudessa ulostamista pidetään tavallisena rytminä.

Siksi tärkeämpää kuin tarkka vuorokausimäärä on tuntea oman kissan tavallinen rytmi. Jos normaalisti päivittäin ulostava kissa jättää yhtäkkiä ulostamatta ja alkaa samalla ponnistella, tilanteeseen kannattaa reagoida.

Pelkkää aikaa ei myöskään kannata käyttää ummetuksen vakavuuden mittarina. Ponnistelu ilman tulosta, kipu, oksentelu, ruokahaluttomuus tai apaattisuus kertovat tilanteesta enemmän kuin pelkkä edellisestä ulostamisesta kulunut aika.

Mikä aiheuttaa kissalle ummetusta?

MSD Veterinary Manualin ja Cornell Feline Health Centerin mukaan ummetuksen taustalla voi olla hyvin erilaisia syitä. Tavallisia altistavia tekijöitä ovat kuivuminen, kipu, suolen liikkeisiin vaikuttavat sairaudet, lantion alueen ahtaumat sekä suolen sisältöön liittyvät ongelmat.

Mahdollisia syitä ovat:

• kuivuminen

• krooninen munuaissairaus

• kipu

• karvan tai muun huonosti sulavan materiaalin kertyminen

• vierasesine

• kasvain tai muu suolta ahtauttava muutos

• lantion alueen vamma tai ahtauma

• elektrolyyttihäiriö

• neurologinen sairaus

• jotkin lääkkeet

• ulostamisen välttely

• paksusuolen motiliteettihäiriö.

Kuivuminen tekee ulosteesta kovaa

Paksusuolen tehtäviin kuuluu veden imeyttäminen takaisin elimistöön. Kun uloste kulkee suolessa liian hitaasti, siitä ehtii imeytyä tavallista enemmän vettä.

MSD Veterinary Manualin mukaan kuivuminen on yksi ummetukselle altistavista tekijöistä. Mitä pidempään uloste jää paksusuoleen, sitä kuivemmaksi ja kovemmaksi se voi muuttua.

Riittävä nesteensaanti on tämän vuoksi tärkeä osa sekä lievän ummetuksen hoitoa että sen ehkäisemistä.

Munuaissairaus ja muut sairaudet

Krooninen munuaissairaus voi altistaa kissaa kuivumiselle ja sitä kautta myös ummetukselle. Evidensian mukaan munuaissairaudessa kissan kyky väkevöidä virtsaa heikkenee, mikä vaikuttaa elimistön nestetasapainoon.

Ummetuksen taustalla voi olla myös elektrolyyttihäiriöitä, neurologisia sairauksia, kasvaimia ja muita suolen toimintaa tai ulosteen kulkua vaikeuttavia sairauksia.

Jos aiemmin normaalisti ulostaneelle kissalle alkaa tulla toistuvasti ummetusta, olennaista on selvittää myös se, miksi suolen toiminta on muuttunut.

Kipu voi saada kissan pidättelemään

Kipu voi vaikeuttaa ulostamista tai saada kissan välttelemään hiekkalaatikkoa. VCA Animal Hospitals mainitsee ummetukselle altistavana tekijänä muun muassa nivelrikon kaltaiset kivuliaat sairaudet, jotka tekevät ulostamisesta epämukavaa.

Tästä voi syntyä ikävä kierre. Kissa pidättelee, uloste viipyy paksusuolessa pidempään ja muuttuu kuivemmaksi. Seuraavalla kerralla ulostaminen on entistä vaikeampaa.

Erityisesti vanhemman kissan kohdalla kannattaa tarkastella myös hiekkalaatikkoa. Korkeareunainen laatikko voi olla hankala, jos liikkuminen on jäykistynyt.

Myös hiekkalaatikko ja stressi voivat vaikuttaa

Kissa voi pidätellä ulostamista, jos hiekkalaatikko on likainen, vaikeasti saavutettava tai sijaitsee paikassa, jossa kissa ei tunne oloaan turvalliseksi.

MSD Veterinary Manual mainitsee myös käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvät syyt mahdollisina ummetuksen taustatekijöinä.

Monikissataloudessa kannattaa tarkkailla myös kissojen välistä jännitystä. Jos toinen kissa vartioi laatikkoa tai kulkureittiä, herkempi kissa voi vältellä vessassa käymistä.

Karvat ja vierasmateriaali

VCA Animal Hospitals mainitsee karvapallot ja sulamattoman materiaalin kissan ummetuksen mahdollisina syinä. Vierasesine voi kuitenkin aiheuttaa myös varsinaisen ruoansulatuskanavan tukoksen, jolloin kyse ei ole tavallisesta ummetuksesta.

Jos kissa on syönyt narua, lankaa tai muuta sille kuulumatonta ja alkaa oksentaa, menettää ruokahalunsa tai muuttuu kivuliaaksi, suolitukoksen mahdollisuus on otettava vakavasti.

Lantion ahtauma ja neurologiset syyt

Aiempi lantion alueen vamma voi jättää rakenteellisen ahtauman, jonka läpi ulosteen on vaikea kulkea. MSD Veterinary Manual mainitsee myös neurologiset ja neuromuskulaariset häiriöt mahdollisina ummetuksen taustasyinä.

Näitä syitä ei pysty päättelemään pelkästään hiekkalaatikkoa seuraamalla. Toistuvassa tai pitkittyneessä ummetuksessa taustasyyn selvittäminen on siksi tärkeää.

Vanhan kissan ummetus

Vanhemmalla kissalla voi olla useita ummetukselle altistavia tekijöitä samanaikaisesti. Nesteensaanti voi jäädä vähäiseksi, munuaisten toiminta voi heikentyä ja liikkuminen vähentyä.

Myös nivelten jäykkyys tai kipu voi tehdä hiekkalaatikolla käymisestä hankalampaa. Jos laatikkoon on korkea reuna tai sinne pitää kulkea portaita pitkin, kissa saattaa alkaa vältellä siellä käymistä.

Toistuvaa vanhan kissan ummetusta ei siksi kannata kuitata pelkäksi ikääntymiseksi. Jos ulostaminen muuttuu selvästi aikaisemmasta, muutokselle voi olla löydettävissä hoidettava syy.

Mitä kissan ummetukselle voi tehdä kotona?

Jos uloste on vain hieman tavallista kuivempaa, kissa ulostaa edelleen eikä sillä ole kipua, oksentelua, ruokahaluttomuutta tai muuta yleisvoinnin muutosta, ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota nesteensaantiin ja hiekkalaatikkoon.

MSD Veterinary Manual korostaa samalla, että ummetuksen hoito riippuu sen vaikeusasteesta ja taustasyystä. Vaikea ummetus, obstipaatio tai suolen tukos eivät ole kotikonstein hoidettavia tilanteita.

Lisää veden saantia

Kissalla pitäisi olla jatkuvasti tarjolla raikasta vettä. Jos kissa juo niukasti, vesikuppeja voi sijoittaa useampaan paikkaan ja kokeilla erilaisia kuppeja tai juoma-automaattia.

Nesteen saannin lisääminen voi auttaa pitämään suolen sisältöä pehmeämpänä. Se ei kuitenkaan poista esimerkiksi mekaanista suolitukosta eikä yksin ratkaise vaikeaa ummetusta.

Märkäruoka lisää nesteensaantia

Märkäruoka sisältää runsaasti vettä ja on siksi käytännöllinen tapa lisätä kissan päivittäistä nesteensaantia. Purina Institute nostaa riittävän veden saannin keskeiseksi osaksi ummetuksesta kärsivän kissan ravitsemuksellista hoitoa.

Jos kissa syö pääasiassa kuivaruokaa ja kärsii toistuvasti kovasta ulosteesta, ruokavalion kokonaisuutta kannattaa tarkastella myös nesteytyksen näkökulmasta.

Märkäruoka ei kuitenkaan hoida suolitukosta, vaikeaa obstipaatiota tai megakoolonia.

Auttaako psyllium tai muu kuitu kissan ummetukseen?

Kuitu voi auttaa joitakin ummetuksesta kärsiviä kissoja, mutta sitä ei kannata pitää automaattisena ratkaisuna jokaiseen ummetukseen.

Psylliumia sisältävää ruokavaliota tutkineessa 66 ummetuksesta kärsivän kissan aineistossa ulosteen koostumus ja ulostaminen paranivat. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut kontrolliryhmää, mikä rajoittaa sitä, kuinka vahvoja johtopäätöksiä tuloksesta voidaan tehdä.

Myös Purina Institute huomauttaa, ettei runsas kuitu välttämättä sovi megakoolonista kärsivälle kissalle. Jos paksusuolen liikkuvuus on jo heikentynyt, suuren ulostemassan muodostuminen voi olla epäedullista.

Auttaako kurpitsa kissan ummetukseen?

Kurpitsaa suositellaan verkossa usein kissan ummetukseen sen sisältämän kuidun vuoksi. Luotettavista eläinlääketieteellisistä lähteistä ei kuitenkaan löydy perusteita pitää kurpitsaa yleispätevänä hoitona kissan ummetukseen.

Kaikki ummetus ei johdu kuidun puutteesta, eikä kuidun lisääminen sovi jokaiseen tilanteeseen. Jos kissa kärsii toistuvasta ummetuksesta, tärkeämpää on selvittää ongelman syy kuin kokeilla satunnaisesti erilaisia kuitupitoisia ruokia.

Auttaako rypsiöljy kissan ummetukseen?

Rypsiöljyä ehdotetaan joskus kotikonstiksi kissan ummetukseen. Luotettavissa eläinlääketieteellisissä hoito-ohjeissa rypsiöljy ei kuitenkaan kuulu kissan ummetuksen vakiintuneisiin hoitoihin.

Siksi rypsiöljyä ei kannata lisätä kissan ruokaan ummetuslääkkeeksi vain sillä perusteella, että öljyn ajatellaan ”liukastavan” suolta. Ummetuksen hoito riippuu sen syystä, ja väärä kotikonsti voi samalla viivästyttää varsinaisen ongelman tunnistamista.

Entä parafiiniöljy?

Parafiiniöljyä eli mineraaliöljyä on käytetty ulostetta helpottavana liukastavana aineena, mutta sen antamiseen kissalle liittyy tärkeä riski.

MSD Veterinary Manualin mukaan mineraaliöljyä ei pidä antaa kissalle suun kautta, koska sitä voi joutua hengitysteihin. Se voi aiheuttaa aspiraatiokeuhkokuumeen.

Parafiiniöljyä ei siksi pidä ruiskuttaa kissan suuhun ummetuksen kotihoitona. Vaikka aineeseen törmää vanhoissa kotihoito-ohjeissa, turvallisempi ratkaisu on selvittää, millaista hoitoa juuri kyseisen kissan ummetus tarvitsee.

Voiko kissalle antaa laktuloosia tai Levolacia?

Laktuloosia käytetään eläinlääketieteessä kissan ummetuksen hoidossa. MSD Veterinary Manualin mukaan se sitoo vettä suoleen ja auttaa pehmentämään ulostemassaa.

Suomessa tunnettu laktuloosia sisältävä valmiste on esimerkiksi Levolac. Pharmaca Fennican mukaan Levolac on ihmisille tarkoitettu laktuloosia sisältävä ummetuslääke, jota myydään myös itsehoitovalmisteena.

Se, että Levolacia saa apteekista ilman reseptiä ihmiselle, ei kuitenkaan tarkoita, että kissalle voisi käyttää pakkauksen ihmisille tarkoitettua annosteluohjetta. Kissan tarvitsema hoito riippuu muun muassa ummetuksen vaikeudesta, nestetasapainosta ja taustalla olevista sairauksista.

Jos kissalle on määrätty laktuloosia, sitä käytetään juuri kyseiselle kissalle annetun ohjeen mukaan. Yleistä millilitramäärää ei ole turvallista soveltaa kaikkiin kissoihin.

Mitä kissan ummetukselle ei pidä tehdä kotona?

Vaikeaa ummetusta voidaan hoitaa eläinlääkärissä peräruiskeella, mutta tämä ei tarkoita, että kissalle voisi antaa kotona ihmisille tarkoitettua peräruisketta.

MSD Veterinary Manual varoittaa erityisesti fosfaattia sisältävistä peräruiskeista. Ne voivat aiheuttaa kissalle vakavia ja mahdollisesti hengenvaarallisia elektrolyyttihäiriöitä.

Myöskään suoleen juuttunutta kovaa ulostemassaa ei pidä yrittää poistaa itse. Vaikeassa ummetuksessa tyhjentäminen voidaan joutua tekemään rauhoituksessa tai nukutuksessa samalla, kun kissan neste- ja elektrolyyttitasapainosta huolehditaan.

Parafiiniöljyä ei pidä ruiskuttaa kissan suuhun, eikä apteekista saatavaa ihmisille tarkoitettua ummetuslääkettä pidä annostella kissalle pakkauksen ihmisille tarkoitetun ohjeen perusteella.

Kotikonsteja ei myöskään kannata jatkaa, jos kissa ponnistelee ilman tulosta. Ensin täytyy varmistua siitä, ettei kyseessä ole virtsaamisvaikeus, suolitukos tai muu nopeasti hoitoa vaativa ongelma.

Milloin kissan ummetus vaatii hoitoa?

Lievää muutosta ulosteen koostumuksessa voi seurata kotona, jos kissa ulostaa edelleen ja on muuten täysin normaalivointinen.

International Cat Care ja MSD Veterinary Manual nostavat vaikeamman ummetuksen merkkeinä esiin muun muassa tuloksettoman ponnistelun, ruokahalun heikkenemisen, oksentelun ja yleisvoinnin muutokset.

Myös vatsan selvä turpoaminen tai voimakas kipu ovat merkkejä siitä, ettei tilannetta pidä jäädä hoitamaan kotona. Ota silloin välittömästi yhteyttä paikalliseen eläinlääkäriin. 

Miten kissan ummetus tutkitaan?

MSD Veterinary Manualin mukaan tutkimuksiin voivat kuulua kliininen tutkimus ja vatsan tunnustelu sekä tilanteen mukaan röntgenkuvaus ja laboratoriotutkimukset.

Röntgenkuvalla voidaan arvioida ulostemassan määrää, paksusuolen laajentumista ja esimerkiksi lantion alueen ahtautta. Verikokeilla voidaan puolestaan tutkia muun muassa munuaisten toimintaa ja elektrolyyttiarvoja.

Tilanteen mukaan voidaan tarvita myös muita kuvantamistutkimuksia tai neurologista tutkimusta, jos ummetuksen taustalla epäillään muuta sairautta.

Miten vaikeaa ummetusta hoidetaan?

Hoito riippuu siitä, kuinka pitkälle ummetus on edennyt ja mikä sen aiheuttaa.

MSD Veterinary Manualin mukaan kohtalainen tai vaikea ummetus ja obstipaatio voivat vaatia nesteytystä, peräruisketta ja kovettuneen ulostemassan poistamista. Vaikeassa tilanteessa poistaminen voidaan joutua tekemään nukutuksessa.

Kun akuutti tilanne on saatu hoidettua, pyritään estämään ummetuksen uusiutuminen. Hoito voi sisältää ruokavalion muutoksia, nesteensaannin lisäämistä, ulostetta pehmentäviä lääkkeitä tai suolen liikkuvuuteen vaikuttavaa lääkitystä taustasyystä riippuen.

Ummetus voi edetä obstipaatioksi ja megakooloniksi

Tavallisessa ummetuksessa ulostaminen on vaikeutunut, mutta suoli pystyy vielä toimimaan. Pitkittyessään tilanne voi edetä obstipaatioksi, jossa paksusuoleen on kertynyt niin paljon kuivaa ja kovaa ulostetta, ettei kissa enää pysty poistamaan sitä normaalisti.

Pitkäaikainen ja vaikea ummetus voi puolestaan liittyä paksusuolen voimakkaaseen laajentumiseen ja sen supistumiskyvyn heikkenemiseen.

Etenemistä voi hahmottaa näin:

Normaali uloste → kuiva uloste → ummetus → obstipaatio → megakoolon

Jokainen ummetus ei etene megakooloniksi. Jatkumo auttaa kuitenkin ymmärtämään, miksi pitkään jatkuvaa tai jatkuvasti uusiutuvaa ummetusta ei kannata pitää vain harmittomana hiekkalaatikko-ongelmana.

Mikä on kissan megakoolon?

MSD Veterinary Manual määrittelee megakoolonin pysyvästi laajentuneeksi ja heikosti liikkuvaksi paksusuoleksi. Tällöin suolen kyky kuljettaa ulostetta eteenpäin on heikentynyt ja seurauksena voi olla vaikea, toistuva ummetus.

Vuonna 2025 julkaistu katsaus Megacolon in cats: Current insights and future directions kuvaa megakoolonia vakavan ja jatkuvan ummetuksen kriittiseksi ilmentymäksi.

Megakoolonin syy voi joskus jäädä tuntemattomaksi. Taustalla voi olla myös esimerkiksi lantion alueen ahtauma tai muu ulosteen kulkua pitkään vaikeuttanut ongelma.

Miten megakoolonia hoidetaan?

MSD Veterinary Manualin ja American College of Veterinary Surgeonsin mukaan hoito voi sisältää nesteytystä, paksusuoleen kertyneen ulostemassan poistamista, ruokavalion muutoksia sekä ulostetta pehmentäviä ja suolen liikkuvuuteen vaikuttavia lääkkeitä.

Ruokavalio suunnitellaan tilanteen mukaan. Juuri tässä näkyy hyvin se, miksi ”lisää vain kuitua” ei ole hyvä yleisohje kaikille ummetuksesta kärsiville kissoille.

Jos paksusuolen toimintakyky on heikentynyt pysyvästi eikä oireita saada hallintaan muilla keinoilla, voidaan joutua harkitsemaan leikkausta.

Milloin tarvitaan leikkaus?

Vaikeassa ja muuhun hoitoon huonosti reagoivassa megakoolonissa voidaan American College of Veterinary Surgeonsin mukaan tehdä subtotal colectomy eli leikkaus, jossa suuri osa paksusuolesta poistetaan.

Leikkausta harkitaan tilanteissa, joissa paksusuoli ei enää toimi riittävästi eikä jatkuvaa ummetusta pystytä hallitsemaan muulla hoidolla.

Ulostepäiväkirja auttaa toistuvassa ummetuksessa

Jos kissan ummetus uusiutuu, hiekkalaatikon tapahtumista kannattaa pitää hetken aikaa yksinkertaista kirjaa. Muistin varassa on yllättävän vaikea sanoa, ulostiko kissa viimeksi eilen vai toissapäivänä ja oliko uloste silloin normaalia.

Kirjaa esimerkiksi:

• ulostuspäivä

• ulosteen määrä

• ulosteen koostumus

• mahdollinen ponnistelu

• virtsaaminen

• ruokahalu

• oksentelu

• lääkkeet

• ruokavaliomuutokset.

Monikissataloudessa seuranta on hankalampaa, koska aina ei tiedä, kenen jätös laatikossa on. Jos yhden kissan ulostamista täytyy seurata tarkasti, kissat voidaan joutua pitämään hetkellisesti erillään niin, että hiekkalaatikkokäynnit pystyy tunnistamaan.

Miten kissan ummetusta voi ehkäistä?

Hyvä nesteensaanti on yksi tärkeimmistä perusasioista. Raikasta vettä kannattaa olla jatkuvasti tarjolla, ja märkäruoka voi lisätä päivittäistä nesteensaantia.

Hiekkalaatikon pitäisi olla puhdas, rauhallisessa paikassa ja kissalle helposti saavutettava. Erityisesti vanhan tai liikuntarajoitteisen kissan kannattaa päästä laatikkoon ilman korkeiden reunojen ylittämistä.

Toistuvan ummetuksen ehkäisy riippuu kuitenkin aina myös sen syystä. Jos taustalla on esimerkiksi munuaissairaus, kipu, lantion ahtauma tai paksusuolen motiliteettihäiriö, pelkkä veden lisääminen ei ratkaise ongelmaa.

Usein kysyttyä kissan ummetuksesta

Kuinka kauan kissa voi olla kakkaamatta?

Terve kissa ulostaa usein noin kerran vuorokaudessa, mutta yksilöllistä vaihtelua on. Pelkkää tunti- tai vuorokausimäärää tärkeämpää on kissan vointi. Jos kissa ponnistelee ilman tulosta, on kivulias, oksentaa, ei syö tai muuttuu apaattiseksi, tilannetta ei pidä arvioida vain sen perusteella, kuinka kauan edellisestä ulostamisesta on kulunut.

Mitä tehdä, kun kissa ei kakkaa?

Tarkista ensin, virtsaako kissa normaalisti. Jos kissa on muuten hyvävointinen ja uloste on vain tavallista kuivempaa, huolehdi veden saannista, tarjoa märkäruokaa ja seuraa ulostamista. Tulokseton ponnistelu, kipu, oksentelu tai ruokahaluttomuus ovat merkkejä siitä, ettei tilannetta kannata hoitaa pelkillä kotikonsteilla.

Mikä auttaa kissaa kakkaamaan?

Lievässä tilanteessa riittävä nesteensaanti ja märkäruoka voivat auttaa pitämään ulosteen pehmeämpänä. Jos ummetus on selvä tai toistuva, hoito riippuu sen syystä. Eläinlääketieteessä käytetään tarvittaessa muun muassa laktuloosia, muita ulostetta pehmentäviä lääkkeitä, ruokavalion muutoksia ja vaikeammissa tilanteissa suolen tyhjentämistä.

Mistä tietää, että kissalla on suolitukos?

Suolitukoksen oireet vaihtelevat tukoksen sijainnin ja vaikeusasteen mukaan. MSD Veterinary Manualin mukaan tavallisia ruoansulatuskanavan tukoksen oireita ovat oksentelu ja ruokahaluttomuus. Kissalla voi esiintyä myös vatsakipua, apaattisuutta ja muita ruoansulatuskanavan oireita.

Erityisesti narut ja langat ovat kissoilla vaarallisia vierasesineitä, koska ne voivat aiheuttaa niin sanotun lineaarisen vierasesinetukoksen. Jos kissa on voinut niellä vierasesineen ja alkaa oksentaa, lakkaa syömästä tai vaikuttaa kivuliaalta, kyse ei välttämättä ole ummetuksesta.

Suolitukosta ei voi varmasti todeta kotona oireiden perusteella. Sen selvittämisessä voidaan tarvita kliinistä tutkimusta ja kuvantamista.

Auttaako märkäruoka ummetukseen?

Märkäruoka voi auttaa lisäämään kissan kokonaisnesteensaantia, mikä on hyödyllistä kuivan ulosteen ehkäisyssä ja lievän ummetuksen hallinnassa. Se ei kuitenkaan poista suolen mekaanista tukosta eikä ratkaise vaikeaa obstipaatiota tai megakoolonia.

Voiko ummetus aiheuttaa oksentelua?

Kyllä. International Cat Care ja muut eläinlääketieteelliset lähteet mainitsevat oksentelun yhtenä vaikeamman ummetuksen mahdollisena oireena. Oksentelulla on kuitenkin paljon muitakin syitä. Jos kissa oksentaa ja samalla ulostaminen on vaikeutunut tai loppunut, tilanne vaatii enemmän huomiota kuin yksittäinen hieman kuiva uloste.

Mistä erottaa ummetuksen virtsatietukoksesta?

Molemmissa kissa voi ponnistella hiekkalaatikolla ja käydä siellä jatkuvasti. Tärkein ero on virtsaaminen. Jos virtsaa tulee normaalisti, täydellinen virtsaputken tukos on epätodennäköisempi. Jos virtsaa ei tule tai sitä tulee vain tippoja, etenkin uroskissan kohdalla virtsaputken tukos pitää sulkea pois nopeasti.

Voiko stressi aiheuttaa kissalle ummetusta?

Stressi voi vaikuttaa epäsuorasti. Kissa saattaa vältellä hiekkalaatikkoa, jos sen ympäristö tuntuu turvattomalta tai laatikko itsessään on epämiellyttävä. Kun ulostamista pidätellään, uloste viipyy paksusuolessa pidempään ja siitä imeytyy enemmän vettä, jolloin se muuttuu kovemmaksi.

Kissan normaali rytmi kannattaa tuntea

Hiekkalaatikko kertoo paljon kissan voinnista. Kun tiedät suunnilleen, kuinka usein oma kissasi normaalisti ulostaa ja millaista uloste tavallisesti on, muutoksen huomaa helpommin.

Yksittäinen kuiva uloste ei yleensä ole syy huoleen, jos kissa on muuten oma itsensä ja seuraava ulostaminen sujuu normaalisti. Toistuva ummetus, jatkuva ponnistelu tai yleisvoinnin muutos ovat eri asia.

Jos hiekkalaatikolla ponnisteleva kissa ei virtsaa normaalisti, älä oleta ensimmäisenä ummetusta. Erityisesti uroskissalla virtsaputken tukoksen mahdollisuus on tärkeää tunnistaa nopeasti.

Tietoa kirjoittajasta

Iida Mäki on omistanut kissoja yli 20 vuotta ja jakanut kotinsa ragdollien kanssa siitä asti kun ensimmäinen niistä muutti taloon. Tällä hetkellä kotona elää kolme ragdollia, ja vuosien varrella myös tavalliset kissat ovat saaneet lämpimän kodin. Kissanäyttelyt ovat tulleet tutuiksi.

Iida ei ole eläinlääkäri. Tämän artikkelin eläinlääketieteelliset tiedot perustuvat MSD Veterinary Manualiin ja Cornell Feline Health Centerin julkaisuihin. Kissan oireiden arviointi kuuluu aina eläinlääkärille.

Lähteet

Artikkelin lääketieteellisten tietojen lähteinä on käytetty MSD Veterinary Manualin kissan ummetusta, obstipaatiota, megakoolonia ja ruoansulatuskanavan tukoksia käsitteleviä aineistoja, Cornell Feline Health Centerin kissan ummetusta ja virtsatieoireita käsitteleviä aineistoja, International Cat Caren ummetusohjetta, American College of Veterinary Surgeonsin megakoolonia käsittelevää aineistoa, Purina Instituten kissan ummetuksen ja megakoolonin ravitsemusohjetta, Evidensian kissan terveyttä käsitteleviä aineistoja sekä vertaisarvioituja tutkimuksia kissan ummetuksesta, psylliumista ja megakoolonista. Levolacia koskevat tuotetiedot on tarkistettu Pharmaca Fennicasta.