Kissa puree toista kissaa

Kissa puree toista kissaa niskasta: leikkiä vai tappelua?

Kirjoittanut Iida Mäki · Päivitetty 14.10.2026

Kissa puree toista kissaa niskasta useimmiten leikissä, parittelussa tai konfliktissa. Niskaote ei yksin kerro, mistä on kyse. Se selviää vasta, kun katsoo koko tilanteen: kuka tekee mitä, pääseekö toinen pois ja mitä kissat tekevät sen jälkeen.

Tämän artikkelin tiedot perustuvat kissalääkäreiden AAFP:n ja FelineVMA:n vuoden 2024 ohjeeseen kissojen välisestä jännitteestä sekä Cornell Feline Health Centerin aggressio-ohjeeseen.

Yksi sääntö ennen kaikkea muuta: älä koskaan työnnä kättäsi tappelevien kissojen väliin. Cornellin mukaan siitä voi seurata vakava vamma. Käytä esteenä pahvia, tyynyä tai porttia.

Jos kissasi puree sinua eikä toista kissaa, lue artikkeli Miksi kissa puree?.

Mitä tarkoittaa, kun kissa puree toista kissaa niskasta?

Sama niskaote voi olla kolme eri asiaa. Käyn ne läpi yksi kerrallaan.

Leikissä

Kissat painivat, tarttuvat toisiaan niskasta ja vaihtavat rooleja. AAFP:n ohjeen mukaan painiminen ilman ääntelyä on todennäköisimmin leikkiä, vaikka se näyttäisi rajulta. Tutkimuksessa, jossa analysoitiin kissaparien videoita, vastavuoroinen painiminen liittyi enemmän leikkiin kuin konfliktiin.

Parittelussa

Uros tarttuu naaraan niskaan, kun naaras on valmis parittelemaan. Normaalia kissojen lisääntymistä käsittelevän tutkimuksen mukaan uros puree naaraan niskaa pitääkseen tämän paikallaan, ja sen jälkeen se nousee naaraan päälle. Jos kissat eivät ole leikattuja ja naaras on kiimassa, kyse voi olla tästä.

Konfliktissa

Niskaote voi olla myös tappelun osa. VCA:n ohjeen mukaan kotikissojen välisen aggression tavallisimpia syitä ovat reviiriaggressio, pelko ja yhteensopimattomat persoonat. Silloin toinen kissa yrittää yleensä päästä pois, ja tilanteeseen kuuluu ääntelyä.

Tarkoittaako niskasta pureminen dominanssia?

Ei automaattisesti. Kun kissa puree toista kissaa niskasta tai kaulasta, sitä ei kannata tulkita sillä, että toinen yrittäisi näyttää olevansa pomo. AAFP:n vuoden 2024 ohjeen mukaan ei ole näyttöä siitä, että kissojen välinen jännite johtuisi pyrkimyksestä muodostaa dominanssihierarkia.

Kissojen suhteisiin vaikuttavat esimerkiksi yksilöiden luonne, tila ja se, riittääkö kaikille ruokaa, hiekkalaatikoita ja makuupaikkoja. Cornellin vuoden 2016 ohjeessa puhutaan vielä status-aggressiosta, mutta uudempi AAFP:n ohje ei tue dominanssiselitystä.

Leikkivätkö kissat vai tappelevatko ne?

Yksittäisestä eleestä ei voi päätellä mitään. Tutkimuksessa vahvin konfliktin merkki oli ääntely, kuten sähinä, murina ja huuto. Painiminen yksin ei kertonut leikistä. Siksi kannattaa katsoa useampaa merkkiä yhtä aikaa:

MerkkiViittaa leikkiinViittaa konfliktiin
ÄäntelyHiljaista tai vähäistäSähinää, murinaa tai huutoa
PainiminenVastavuoroista, roolit vaihtuvatYksipuolista
JahtaaminenKissat jahtaavat vuorotellenToinen jahtaa, toinen pakenee
Tilanteen jälkeenKissat jatkavat yhdessäToinen piiloutuu tai välttelee toista

Katso aina myös, mitä tapahtuu tilanteen jälkeen. AAFP:n mukaan piiloutuminen voi kertoa jännitteestä, ja VCA neuvoo kiinnittämään huomiota kissaan, joka alkaa viettää aikaa yksin tai epätavallisissa paikoissa.

Kaksi uroskissaa: meillä tappelut ennen ja jälkeen leikkauksen

Meillä on kaksi ragdoll-urosta, joista toinen oli leikkaamaton. Ennen leikkausta tappelut olivat todella rajuja, ja minun piti erottaa kissat aina toisistaan. Leikkaamaton uros oli jopa aggressiivinen toista kohtaan. Luultavasti kyse oli reviiristä, mutta varmaksi syytä en voi sanoa.

Cornellin mukaan urosten välinen aggressio yleistyy, kun kissat tulevat sosiaalisesti kypsiksi, noin 2 – 4 vuoden iässä. Ensimmäinen keino on leikata kaikki kissat, koska sukupuolihormonit voivat vaikuttaa asiaan. Meillä leikkaus lievensi tappeluita, mutta ei poistanut niitä.

Nykyään pojat aloittavat usein leikin varjolla läpsimällä toisiaan. Siitä alkaa leikkipaini, ja jos en puutu asiaan, se voi muuttua vanhaksi tappeluksi. Se ei ole yhtä hurjaa kuin ennen leikkausta, mutta tappelu se silti on.

Meillä on myös sisarukset, tyttökissa ja poikakissa. Kun veli ja sisko painivat, se kuulostaa ja tuntuu aivan toiselta kuin kahden pojan paini. Se on selvästi leikkipainia.

Tyttökissa sähisee aina sille uroskissalle, joka ei ole hänen veljensä vaan tuli meille leikkaamattomana. Kun uros menee liian lähelle, tyttö varoittaa sähisemällä. Tulkitsen sen niin, että hän pyytää uroksen pysymään kauempana.

Lopetan tilanteen heti, kun se alkaa kääntyä. Teen sen kovalla äänellä tai paukauttamalla käsiäni yhteen, en koskaan kissaa lyöden. Kissat tietävät kyllä, etten pidä siitä, että tappelu alkaa ja yleensä lopettavat sen heti. Toinen väistyy, yleensä vanhempi uros. Cornellin mukaan kova ääni ilman kosketusta on yleensä tehokas keino.

Jos tappelu ehtii alkaa erotan kissat ja laitan eri huoneisiin muutamaksi minuutiksi. Kun ne pääsevät takaisin yhteen, tappelu on unohtunut. Kauanko tappelu kestäisi, jos se pääsisi alkamaan, en osaa sanoa. Jos mietit kahden kissan hankintaa, lue myös artikkeli Yksi vai kaksi kissaa.

Milloin kissojen välille pitää puuttua ja miten?

Kaikkea painia ei tarvitse keskeyttää. Puutu asiaan, jos jokin näistä pitää paikkansa:

  • sama kissa jahtaa ja toinen yrittää jatkuvasti paeta
  • sähinää, murinaa tai huutoa kuuluu pitkään tai toistuvasti
  • toinen kissa piiloutuu tai alkaa vältellä toista
  • toinen estää toista pääsemästä ruoalle, hiekkalaatikolle tai kulkureiteille
  • toinen kissa loukkaantuu

Kissojen ei pidä antaa selvittää välejään itse. AAFP:n ohjeen mukaan kissanomistajia pitää opastaa olemaan antamatta kissojen ”selvittää asiaa itse”.

Älä nosta tappelevia kissoja. Aseta niiden väliin tyyny, pahvi tai muu esine ja ohjaa kissat eri toimintaan tai eri huoneisiin. Älä koske kissaan, joka sähisee, murisee tai on muuten kiihtynyt. VCA neuvoo pitämään painavan peiton lähellä, jotta voit heittää sen hyökkäämässä olevan kissan päälle.

Mitä tehdä, kun tappelut toistuvat?

Ensin eläinlääkäri tutkii molemmat kissat. VCA:n mukaan sairaus tai kipu voi lisätä pelkoa ja aggressiota. Jos haluat kissoihin perehtyneen vastaanoton, löydät sellaisia kissaystävällisistä eläinlääkäreistä ja kissaklinikoista.

Sen jälkeen erota kissat ja tutustuta ne uudelleen hitaasti. Cornellin mukaan tämä voi viedä viikoista kuukausiin. Samalla kannattaa katsoa, riittääkö kodissa kaikille tilaa. AAFP:n ohjeen mukaan jokaiselle kissalle tarvitaan:

  • yksi turvallinen paikka per kissa ja yksi ylimääräinen
  • ruoka- ja vesipaikat, jotka ovat erillään toisistaan
  • hiekkalaatikot eri puolilla kotia

Jos tappelut jatkuvat, VCA suosittelee kääntymään eläinlääkärin tai kissan käyttäytymiseen perehtyneen asiantuntijan puoleen.

Miksi aikuinen kissa sähisee pennulle?

Sähinä on varoitus: pysy kauempana. Cornellin mukaan kissa voi käyttäytyä reviirihenkisesti uutta tulokasta kohtaan, ja siksi tutustuttamista ei saa kiirehtiä. Pidä uusi kissa aluksi omassa huoneessaan, jossa on oma hiekkalaatikko, vesi ja ruoka.

Sähinästä ei pidä rangaista. Cornell varoittaa, että fyysinen rankaisu pahentaa aggressiota. Tutustuttamisesta ja pennun ensimmäisistä päivistä kerron tarkemmin artikkelissa Kissanpentu ja vanhempi kissa.

Usein kysytyt kysymykset

Miksi leikattu kolli puree toista kissaa niskasta?

Siitä en löytänyt luotettavaa tutkimusta, joten en väitä tietäväni varmaa syytä. Niskaote kuuluu parittelun tavallisiin vaiheisiin, mutta pelkästä niskaotteesta ei voi päätellä parittelua. Katso aina koko tilanne: ääntely, roolit ja se, pääseekö toinen kissa pois.

Miksi kissa puree toista kissaa kaulasta?

Kaulaan tai niskaan kohdistuva pureminen tulkitaan samalla tavalla. Se voi olla leikkiä, parittelua tai konflikti, ja tilanne ratkaisee. Käytä apuna yllä olevaa taulukkoa.

Kauanko aikuinen kissa sähisee pennulle?

Tarkkaa rajaa ei ole. Cornellin mukaan tutustuttaminen voi kestää viikoista kuukausiin. Hidasta tahtia, jos sähinä ei vähene ajan myötä tai jos kissoilla on jatkuvaa jahtaamista.

Tietoa kirjoittajasta

Iida Mäki on kissaihminen, jonka elämään ragdollit tulivat yli 20 vuotta sitten. Kotona asuu kolme ragdollia, ja kokemusta on myös tavallisista kissoista ja kissanäyttelyistä.

Iida ei ole eläinlääkäri. Tämän artikkelin eläinlääketieteelliset tiedot perustuvat AAFP:n ja FelineVMA:n ohjeeseen, Cornell Feline Health Centerin ja VCA:n ohjeisiin sekä kissojen käyttäytymistä käsitteleviin tutkimuksiin. Kissan oireiden arviointi kuuluu aina eläinlääkärille.

Lähteet