Minulla on ollut tähän mennessä kolme ragdoll-rotuista kissaa ja ne kaikki ovat olleet aivan erilaisia luonteeltaan. Perusasiat toki ovat yhteneväiset eli kaikki ovat rentoja, ystävällisiä, kilttejä, koiramaisen käytöksen omaavia ja sopeutuvaisia. Mutta siihen ne yhteneväisyydet sitten loppuvatkin! Kerronpa kaikista kolmesta niin saat käsityksen, millaisia tämän rodun edustajat voivat olla.
Ensimmäisen ragdollini hain lähellä olevasta pienestä kaupungista. Pentue oli kasvattajalle ensimmäinen ja ainoa, minkä hän teetti. Halusin pojan ja valinta pentueesta oli helppo. Kaikki pennut olivat poikia ja vain yksi lemmikkitasoinen. Hänellä oli persoonallinen epäsymmetrinen ulkonäkö. Tämä poika erottui monella lailla veljistään jo lapsuudenkodissaan. Paikalliseen lehteen tehtiin ragdoll-rodusta juttu ja toimittaja kävi kotona. Minun tuleva poika oli suoranainen linssilude ja kaikki lehdessä olevat kuvat olivatkin hänestä! Kävin hakemassa pojan eräänä perjantai-iltana kolmen kuukauden ikäisenä. Sopeutuminen uuteen kotiin kävi nopeasti. Hän oli alusta alkaen itsenäinen tapaus. Meillä ei ollut muita kissoja tai mitään muitakaan lemmikkejä, mutta poika ei koskaan näyttänyt kaveria kaipaavan. Hän ei koko 16-vuotisen elämänsä aikana nähnyt muita eläimiä meille muutettuaan. Hän sopeutui perheemme arkeen ja tykkäsi siitä. Ensimmäisen pitkän matkansa Lappiin hän teki neljän kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen hän teki monia pitkiä automatkoja eikä koskaan ollut mitään ongelmia. Ruokien suhteen hän oli todella nirso. Oli täysin arpapeliä maistuiko minun ostama ruoka vai menikö suurin osa vessanpönttöön. Sylissä oloa hän inhosi eikä koskaan tullut vahingossakaan syliin. Se oli suurin mahdollinen rangaistus, jos otin hänet syliin. Kissani oli myös todella puhelias ja hän kertoi innolla omia juttujaan suurella äänellä. Rakas ystäväni nukkui pois muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että hän oli suuri persoona.
Toisen ragdollini kasvattajan löysin vajaan parinsadan kilometrin päästä. Jälleen toiveeni oli poika ja annoin kasvattajalle vapaat kädet valita meille luonteen perusteella sopivin pentu. Täytyy sanoa, että siinä hän onnistui täydellisesti. Kävin muutaman kerran katsomassa häntä ja sitten tuli aika hakea uusi perheenjäsen kotiin. Tämä tapahtui hänen ollessaan neljän kuukauden ikäinen. Tämä poika oli luonteeltaan täysin erilainen kuin ensimmäinen räsyni. Kasvattajalla on todella monta kissaa ja poika oli tottunut suureen laumaan. Matka ja sopeutuminen uuteen kotiin sujuivat jälleen hyvin ja nopeasti. Tämä uusi tulokaskin oli puhelias, mutta kaksi todella isoa luonne-eroa oli ensimmäiseeni. Tämä poika on varsinainen sylivauva. Erittäin viehättävä piirre ja kivaa vaihtelua ensimmäiseen räsyyni verrattuna! Kun istahdan tuoliin poika hyppää välittömästi syliin, hivuttautuu vähitellen lähelle kasvoja ja silittää pehmeällä tassullaan poskeani. Ja häntä pitää hoitaa ja paljon. Hän kulkee sylistä syliin ja nauttii, kun häntä hemmotellaan ja silitellään. Toinen ero ensimmäiseen kissaani on, että tämä tulokas näytti kärsivän ollessaan ainoa kissa talossa. Kun hän oli kasvattajalla hoidossa lomani ajan ja sai leikkiä isossa laumassa hän kotiin tultuaan näytti suorastaan masentuvan. Mikään ei näyttänyt kiinnostavan. Joten tein päätöksen, toteutin unelmani ja otin toisen ragdollin hänelle kaveriksi samalta kasvattajalta.
Niin meille muutti reilut puoli vuotta sitten pieni suloinen tyttö. Minulla ei ole aiemmin ollut kahta kissaa yhtä aikaa eikä tyttökissaa koskaan. Poikaräsyni oli saanut tutustua tähän pieneen tyttöön ollessaan siellä hoidossa ja kävimme yhdessä hakemassa tytön kotiin. He matkustivat samassa tilavassa häkissä takapenkillä ja matka sujui loistavasti. Minua oli varoiteltu, että mitenköhän ne sopeutuvat ja pärjäävät yhdessä, mutta missään vaiheessa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa. Jälleen kerran huomasin täysin uusia piirteitä ragdollissa! Poika oli ensimmäisen vuorokauden aikana vähän pelännyt ja ollut arka, mutta tämä tyttö tuli ja valloitti talon heti asenteella ”minä tulin nyt!”. Tyttö on utelias ja valloittava persoona. Ensimmäistä ragdolliani mitkään lelut eivät kiinnostaneet vähääkään, toista poikaa jonkin verran ja tästä tytöstä kaikki lelut ovat aivan ihania. Mikä vain käy leluksi ja kaikkea pitää myös maistaa. Nykyiset kissani ovat molemmat hyviä syömään ja monenlaiset ruoat maistuvat. Niin myöskin paperi, puunkappaleet, kivet ja roskat! Uusi tyttökissani ei turhia puhele. Ääni on hiljainen ja kun hän sanoo jotain niin kyse on varmasti tärkeästä asiasta. Yksi viehättävimpiä piirteitä on, että hänelle käy kaikki. Jos hänet siirtää nukkumaan toiseen paikkaa kuin mihin hän on alun perin alkanut niin hän jatkaa uniaan siinä. Nyt minulla on kaksi onnellista ragdollia, jotka tuovat niin paljon iloa taloomme!